Kukkakretongin kosketus,
pehmeä lonkka lonkkaa vasten,
häivähdys lilaa tukassa.
Parketti vie,
ei vikise.
Yksi kierros vielä,
ehkä toinenkin.
Käsi puristaa olkapäätä
kenkä irtoaa kepeästi,
haitari nauraa,
ja minä vien
vielä kierros,
toinenkin ehkä.
Hikoavat kämmenet,
sormet sormien lomassa.
Ote vyötäröllä
tiukkenee
vieläkö kierros,
ehkä viimeinen.
Haitari nauraa
ja parketti vie
Vielä yksi kierros,
se viimeinen.