Harmonia

Olen saavuttanut iän
jolloin on jatkuvasti kesä.

Pyöräilen arboretumissa,

aurinko paistaa.
Ennen seuraavia sateita
joku painaa pausen pohjaan
ja nauha pysähtyy.

Satavuotiset puut kuiskivat,

Hatanpään leidit nousevat kiviportaita
rannasta kartanolle päin

ja vilkaisevat kainosti

viuhkansa takaa.

Vastaantulevat herrat
polkupyörineen

yrittävät lukea silmistäni,

ovatko he muuttuneet jo läpinäkyviksi.

Elämä on elokuvaa

Olin eilen Tampereen filmifestivaaleilla katsomassa romanialaisia lyhytelokuvia. Tarinat olivat ihanan elämänmakuisia, miljööt viehättävän nuhjuisia, kotikutoisia, mutta huolella tehtyjä. Sellaisia elokuvia, joita itsekin haluaisin tehdä.

Luen parhaillaan Woody Allenin elämäkertaa. Hänen elokuvansa kertovat New Yorkista, jossa hän on asunut koko ikänsä. Hän itse sanoo sen olevan laiskuutta, mutta se ei välttämättä ole lainkaan kielteinen asia. Allen ihailee mm. Truffaut’a, Renoiria, Felliniä ja Bergmania, joiden elokuvat tuntuvat liittyvän läheisesti heidän elämäänsä.

Elämä on täynnä mitättömältä vaikuttavia episodeja, mutta tallennettuina ne herättävät tunteita ja muistoja.