Friday, 23 April 2010

Herääminen

1.

Hän oli istunut suihkuhuoneessa jo tunnin... vesi hakkasi hartioita, valkoisilla kaakeleilla vuorattu huone oli täynnä höyryä, silmiä särki jo hiukan, mutta kosteassa ilmassa oli niin hyvä hengittää... niin hyvä hengittää... Mies nojasi polviinsa, hän oli liikkumatta, vesi hakkasi luisevia hartioita, pää nojasi käsiin, suu oli hiukan auki, hengitys kulki raskaasti... Sitten hän muutti asentoaan, painoi selkänsä kaakeleita vasten, nosti kasvonsa kohti suihkua.. vesi valui kuumana kasvoille... iho punotti jo hieman, vesi ei tuntunut enää hyvältä... hän otti vettä suuhunsa, päästi sen sitten pois, nousi ylös ja sulki hanan.
Huoneen kylmä ilma nosti ihon kananlihalle. Hän jätti kylpyhuoneen oven auki, antoi höyryn tulvia huoneeseen... Toinen mies vuoteella nukkui. Hän oli kuin kuollut. Kasvot ilmeettöminä, hengitystä ei kuulunut. Mies hieroi hiuksiaan pyyhkeeseen ja astui ikkunan eteen. Ulkona pyrytti. Taivas roikkui harmaana, elottomana. Ihmisiä kulki lastenvaunujen ja kauppakassien kanssa, hartiat kyyryssä, suojautuen lumelta. Mies istuutui kirjoituspöydän ääreen. Hän naputteli sormillaan pöydän pintaan, vilkaisi välillä sängyllä nukkuvaan mieheen, ei mitään elonmerkkiä. Mutta hän ei pystynyt nukkumaan. Joskus, monien unettomien öiden jälkeen uni otti hänet, vei mukanaan syvään tajuttomuuteen, josta herääminen oli aina yhtä kummallista. Ihan kuin narkoosista, pään selvittäminen vei aina aikaa. Ne yöt, jolloin hän heräsi välillä säpsähtäen, niitä hän ei kutsunut nukkumiseksi. Hän oli horroksessa, kaikki aistit valppaina, valmis heräämään pienimpään raksahdukseen. Viimeksi hän oli nukkunut kunnolla,... nin, sitä ei oikeastaan edes voinut muistaa. Tai hänelle oli jäänyt mieleen se yksi yö, kun yhtäkkiä, siellä paskaisella lattialla, valittavien ja kiroilevien miesten keskellä, hänestä yhtäkkiä tuntui, kuin joku olisi sivellyt hänen otsaansa kylmällä, viileällä kädellä ja hän oli menettänyt tajuntansa ja herännyt vasta kahdeksan tuntia myöhemmin, ja silloin hän oli ensimmäisen kerran tuntenut levänneensä.

Mutta täällä... Käytävältä kuului ääniä. Mies nousi, veti housut ja puseron päälleen ja astui käytävään. Somalityttö törmäsi häneen rappusissa. Hän auttoi tytön pystyn. Aulassa istui joukko katselemassa televisiota. Nuori, väsyneen näköinen nainen piti tempoilevaa lasta sylissään. Miehen nähdessään lapsi hymyili, nainen päästi lapsen irti, mies otti lapsen syliinsä.
- Mitä poika, haluatko ulos eikä äiti taaskaan päästä...
- Vlado, älä edes mainitse sitä sanaa, Kauhea ilma, mää en jaksa enää yhtään tällaista päivää. Nainen peitti kasvonsa käsiinsä. Vlado laski pojan lattialle ja katsoi naista. Helvetti! Aulan ovi kävi. Punatukkainen nainen kopisteli lumet saappaistaan, ravisteli hiuksiaan ja nosti katseensa. Hän hymyili aulassa istuville ihmiselle.
- Suomen talvi, hrrr...
Vlado hymyili naiselle. Hän seurasi katseellaan kun tämä katosi nurkan taakse. Kello seinällä rasahti. 13:52. Vlado nousi ja kiipesi rappuset. Mies sängyllä oli kääntänyt kylkeä. Hän astui sängyn viereen:
- Tuletko tunnille?
Nukkuja säpsähti, silmät rävähtivät auki, ne tuijottivat hetken vastakkaista seinään, ja sitten hitaasti hän käänsi katseensa Vladoon.
- Niin, tuletko
Mies nousi istumaan ja haroi tummaa tukkaansa. Haukotteli ja nousi ja käveli kylpyhuoneeseen sanomatta sanaakaan.
- Voi helvetin helvetti... saatana, etkö saa jumalauta voi kuivata tätä lattiaa kun olet käynyt suihkussa. Mies veti kiivastuneena märät sukat jalastaan. Vlado hymähti, otti vihon kirjoituspöydän laatikosta ja astui käytävään

- Onko sinulla veljeä?
- Minulla ei ole veli, minulla on sisko
- Onko hän Suomessa?
- Ei hän on kotimaa
- Ahaa, hän on siis vielä kotimaassa... entä sinä, oletko sinä naimisissa?

Huoneessa ei ollut ikkunaa. Vladon katse harhaili pitkin vaaleansinisiä seiniä. Maria ei tullut kurssille, Hans tuli myöhässä. Hän ei ollut ajanut partaansa viikkoon, Vlado siveli omaa leukaansa, sänkeä ei tuntunut, leuan alla oli kipeä naarmu, hän ei tottunut näihin käsipeleihin, aina sai naarmuja naamaansa. Punatukkainen nainen hymyili ja puhui jotain. Sanat lipuivat ohi, poljento tuntui jo tututlta, monotoonisuus ja sävelkulku. Kuin koko ympäröivä maailma, tasaista ja lopuksi lasku ennen päätöstä. Ja tämä hiljaisuus, mykkyys... tuntui kuin kaikki olisi jähmeää, talojen seinät, ei mitään historiaa, ei niillä olut tarinoita, tai sitten ne eivät puhuneet hänen kieltään, hän ei kyennyt ottamaan vastaan niiden signaaleja, kaikki kanavat tukossa. Punatukkainen hymyili edelleen ja laittoi paperit nippuun, sujautti ne kassiinsa ja kyykistyi solmimaan kenkänsä. Kaunis tyttö. Hän vilkaisi kellonsa, ja heilautti kättään. Vlado sulki vihkonsa, laittoi kynän rintataskuun. Hans läimäytti häntä hartioille.
- Mennään savuille
Ulkona pyrytti, oli jo pimeää. Punatukkainen odotti parkkipaikalla. Vilkuili kelloaan ja sulloi kiharoitaan lakin alle. Vlado sytytti savukkeen. Audi ajoi pihaan, etuovi aukesi ja punatukkainen nousi autoon, kesti hetken ennen kuin auto kaarsi pihasta. Hans hyppeli paikallaan, Vlado imi savuketta, katsoi hehkuvaa päätä, veti imut ja tumppasi sen maahan. Aulassa ei ollut yhtään sohvaa vapaana. Marian pikkupoika juoksenteli vuotta vanhemman somalitytön kanssa pitkin käytävää. Mariaa ei näkynyt.
- Vlado, excuse me, sinulle tuli puhelu. Soittaa hetken päästä uudestaan.
Virkailija viittasi seinällä olevaan puhelimeen.
- Yhdistän sen tuohon. Hans kiipesi rappuset yläkertaan, Vlado tuijotteli syrjäsilmällä televisiota, säätiedotus ilmeisesti, lunta ja pilviä... puhelin pärähti soimaan, Vlado vilkaisi respaan, nainen vinkkasi hänelle, Vlado nosti kuulokkeen
- niin...
Äiti. Jo toinen puhelu tällä viikolla.
- Äiti, sää et saa soittaa näin usein, liian kallista. Niin, niin... ei mulla ole mitään hätää, ei täällä. Täällä on kaikkea. Vlado hipaisi leuan alla olevaa naarmua.
- Olen, olen.. äiti, kaikki on hyvin... terveisiä isälle! Onko Misa soittanut? Hyvä. Hyvä on. Hei! Hei, hei.
Vlado laski kuulokkeen hankaan. Käsi hapuili taskua. Lumisade oli loppunut. Katuvalot hohtivat punaisina. Hän veti keuhkot täyteen tervaa ja häkää, yskä ravisteli koko kehoa. Hän sylkäisi paksun ruskean liman. Se upposi lumeen... Vlado potki silti lunta päälle. Nuoriso tuli nauraen ovesta ulos. Irakilaispoika otti lunta käteen ja heitti lumipallon kattoa kohden, se osui ylimmän kerroksen ikkunaan... porukka katosi liukastellen nurkan taakse. Vlado tumppasi tupakan ja palasi hytiste aulaan. Nenää ja kurkkua kutitti. Hän kurkkasi keittiöön. Somali nainen keitti vettä, Vlado otti kupinsa kaapista ja ojensi sitä kysyvästi naiselle... Nainen kaatoi ilmeettömänä kupin täyteen kuumaa vettä.
- Kiitos paljon. Hän otti teepussin kaapista ja kiipesi rappuset yläkertaan.

2.

- Vlado, puhelu!
Mustatukkainen työntekijä viittoili puhelinta. Vlado otti askeleet, otti luurin ja nojautui seinää vasten
- Haloo
Linja humisi, rätisi sitten vaimea ääni kuin jostain maan alta
- Vlado? Jasko tässä... mitä kuuluu?
- Jasko, mistä sä soitat, ei helvetti, miten...
- sain tämän numeron äidiltäsi, mää en voi puhua kauan
- missä sää olet, ei jumalauta, miten kaikki muut,
- Lisa, Vera ja Ron... ne on kuollut.. mää aattelin että sun pitäisi saada tietää
- Jasmin, missä sää olet nyt
- Sofiassa, hei mää soitan uudelleen, tää on sika kallista

Ei mitään, yksikään hermo ei nytkähtänytkään, ei mitään reaktiota. Vain musta varjo sisällä, piilossa. Mitä tapahtuu tuskalle, joka ei löydä tietä ulos. Se ei voi enää laajentua, koska enää ei ole jäljellä mitään soppea kropasta, mihin se ei olisi jo lonkeroitaan ulottanut. Se vain koteloituu. Ja sitten se on vain pyrittävä unohtamaan. Ei ole mitään syytä muistella mitään, koska mitään ei ole enää jäljellä. Menneisyyttä ei ole.

Vlado makasi sängyllä ja kuunteli Hansin hengitystä. Hän liikutti sormiaan varovasti vartalollaan. Karvainen, litteä vatsa, hän ei muistanut, että hän olisi koskaan erottanut kylkiluitaan, ei edes silloin junnuvuosina. Hän kuljetti varovasti kättään, kosketti velttoa penistä, puristi sitä, nipisti sitten esinahkaa sormiensa väliin... penis oli pehmeä, lämmin, se reagoi yllättävän herkästi... hän ei ollut pitkään aikaan masturboinut.... hän tuijotti kattoon... ja liu’utti kättä hitaasti, sitten hän kostutti peukalohangan syljellä ja vei käden uudelleen peiton alle... penis turposi nopeasti, vlado liikutti kättään raivoisasti, lämmin tahna valui yllättäen kämmenselälle... hän pidätti hengitystään, Hans nukkui yhä sikeästi... Vlado nousi, varoi tiputtamasta spermaa lattialle, juoksutti lämmintä vettä käden päälle ja katsoin kuinka paksu valkoinen aine kiemurteli viemäriin... Hän palasi vuoteeseen.

Viimeinen kerta Veran kanssa... voi helvetti, ei hän edes muistanut sitä. Missä he olivat, hänen luonaan ja Veran kämpillä... saiko Vera, miten päin he naivat.. ei mitään muistikuvaa. Miltä Verna takapuoli näytti, tai miltä hän maistui, miltä hän kuulosti... Ron ja Lisa, he olivat olleet yhdessä Ronin luona, puhuneet niitä näitä... Hän lähti Veran kanssa, Vera meni äidilleen, vei vettä sinne, hän ei jaksanut jäädä kuuntelemaan vanhusten juttuja vaan meni kotiin... ja aamulla ne... Hans yskäisi. Auraustraktorin valo vilkkui katossa. Vlado liikutti kättä vatsallaan... ei jumalauta... hän heitti nopeasti peiton lattialle ja ampaisi vessaan... Oksennus ryöppysi samassa, valkeat kaakelit värjääntyivät ruskeaksi... kolme yökkäystä ja sitten tyhjyys... Hän hapuili sammuttamaan valoa. Alakerran suihku kohisi. Vlado veti vessan, hän istui kylmällä kaakelilla ja painoi otsansa pöntön reunaan... ei helvetti, on vaan saatana ryhdistäydyttävä, mutta jalat ja kädet eivät totelleet. Hän istui siinä kymmenen minuuttia, vartin... nousi, huuhteli suunsa ja laittoi valot. Peilistä tuijotti vanha mies.
- Kundi, nyt on vain valittava puoli. Oletko sä kuollut vai elossa?
Mies peilissä räpäytti silmiään.