Pistää vihaksi katsella nuoria miehiä keskellä
kaupunkia
viinipullot huulillaan.
Zombeja, jotka tavatessaan halaavat
jälleennäkemisen ja huikan ilosta.
Herra presidentti, kuka heille paistaisi pullaa?
Nämä nuoret ovat viime vuosituhannen viimeisiä
lapsia.
Lama-ajan lapsia, jotka saivat tottua
kierrätettyihin haalareihin, saappaisiin,
koulukirjoihin, polkupyöriin ja isäpuoliin.
Eivät he edes osaa kaivata mitään omaa ja
kestävää.
Ei vanhemmilla sukupolvilla ole tietoa siitä,
kuinka tässä tai tulevassa ajassa pärjätään,
jotta kukaan ei kyykyttäisi tai
jotta kukaan ei kyykyttäisi tai
ei joutuisi pudotusuhan alle.
Kuinka säilyttää kasvonsa nälkäpelissä?
2000-luvun Suomessa eläkeläismies asuu ennemmin
autossa kuin muuttaa tukiasuntoon,
jossa hänelle jätetään vain kahdeksankymppiä kuussa omiin menoihin.
jossa hänelle jätetään vain kahdeksankymppiä kuussa omiin menoihin.
Ihmetellään, kun eläkeläinen haluaa olla edelleen
aikuinen.
Yhteiskunta nitistää oma-aloitteisuuden ja
sanelee,
jos teet noin, et saa tätä etuutta,
tottele tai ole ilman.
Leipä vai oma tahto?
Päätä itse!
Nuoret opetetaan nöyrtymään ja avaamaan sielunsa
ja tiliotteensa Kelassa ja sossussa.
ja tiliotteensa Kelassa ja sossussa.
Joka kuukausi on todistettava,
että on tehnyt ja ollut tekemättä
että on tehnyt ja ollut tekemättä
oikeita asioita.
Ihmisarvostaan kiinnipitämisesta
on tullut kapinallisuutta.
on tullut kapinallisuutta.