Sunday, 18 April 2010

Nyt tiedän, mitä en halua

Kiitos Riina Katajavuori, Anita Konkka ja ennen kaikkea Jari Järvelä! Nyt sen tiedän, en ikinä halua kirjailijaksi. Se on niin viheliäinen ammatti. Kauheaa kipuilua ja epävarmuutta ja itsensä myymistä. Luomukirjailijoita tuskin enää syntyy, kaikki uudet lupaavat nimet ovat läpikäyneet jonkun myllyn, kirjoittajakoulutuksen. Eikä sekään takaa mitään, senkin jälkeen vielä vuosikausien odottelu ja pettyminen. Ja vaikka oman kirjansa saisi julki, mitä sitten? On täysin kustantamosta kiinni, millaisen markkinoinnin kirja saa. Ja jokaisessa julkaistussa kirjassa on ilmestymisvuosi, josta voi laskea, kuinka monta vuotta on kulunut siitä, kun edellinen kirja on julkaistu. Ja kolme vuotta alkaa olla jo pitkä aika… Ja jos ei ole mitään muuta ammattia, leipä on pieninä murusina maailmalla. Hatunnosto heille, jotka ovat tuon tien valinneet!

Luin Kari Levolan toimittamaa Kirjailijan työmaat –kirjaa ja tulin todella onnelliseksi, että saan olla äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja! Varma leipä ja saa olla tekemisissä kielen ja kirjojen kanssa. Se sopii minulle!