Saturday 17 April 2010

Hyvän tekstin ominaisuudet

Syksy 2008

Haluaisin oppia kirjoittamaan hyvärytmistä, keveää ja irtonaista tekstiä. En halua missään nimessä aliarvioida lukijoitani, vaan haastaa heidät kielelliseen seikkailuun. Haluan koukuttaa lukijani, imaista hänet mukaan. En halua nolata lukijaani, kamalinta olisi, jos hän joutuisi tuntemaan myötähäpeää… Siksi esim. seksikohtausten kirjoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, tai ylipäätään tunteista kirjoittaminen. Pitää lukea paljon ja ottaa opikseen.

Yksi tärkeä havainto oli se, että tekstin visuaalisuutta voi oikeasti hahmottaa kohtausten kautta. Tämän kesän aikana olen perehtynyt televisiosarjoihin ja elokuviin. Juoni kerrotaan kohtauksien kautta ja tarina rakentuu osittain lukijan päässä. Samalla tavalla minun tulee rakentaa oma tekstinikin. Kertojan valitseminen on ehkä ratkaisevinta. Pitää kokeilla erilaisia vaihtoehtoja ja ehkäpä kehitellä jotain ihan uutta.

Esikuvana minulla on ehdottomasti edelleen Milan Kundera. Tällä hetkellä luen Garcia Marquezin elämänkertaa, häneltä on myös paljon opittavaa, ja tietysti Hemingway. Pidän myös Nadine Gordimerin tavasta kirjoittaa (vaikka en sitäkään pysty tässä analysoimaan) ja haluaisin tutustua Doris Lessingin tuotantoon. Ja totta kai J.K Rowling. Miten hän sen tekee? Suomalaisista olen alkanut arvostaa Kjell Westöä. Eila Pennasen kirjoista pidin myös, ja tavallaan myös Anneli Toijalan. Olisin halunnut lukea Leena Landerin Tummien perhosten kodin, mutta kirjakaupassa selailtuani sitä ahdistuin sen tyylistä, varsinkin kertojaratkaisu (kolmas persoona) tuntui oudolta, mutta kirja pitäisi varmaan vaan lukea alusta asti.

Löysin uuden miellyttävän kertojan. Susanna Alakoski. Hänen Sikalat-kirjansa kerronta on ihanan kepeää, vaikka aihe on ankeakin. Vähän samanlaista kepeyttä ja iloa löysin Arto Salmisen Varastostakin. Kuvataan tavallisia ihmisiä, mutta kuvaus ei silti ole ahdistavaa, ei mitään sosiaalipornoa, raatorealismia.