1978 - 1980
Kotileikkejä, mökkimetsässä peurankakkaa,
kerrossängyn yläsängyllä nenä kiinni kirjassa.
Kokeita kaunokirjoituksesta, ympäristöopista
ja vahva usko siihen, että molemmat kokeet menevät oikein.
Yöllä oli satanut.
Minä sain helposti unta,
koska sade ropisi ikkunaan niin kivasti.
Kesällä oltiin mökillä ja Narvassa.
Viikonloppuna isä menee Virtasen sedän hautajaisiin.
Se kuoli silloin kun oli se metsäpalo,
Se sai sydänkohtauksen, isä sanoi.
Järkyttyi, kun omaa metsää meni.
Maastopalo syttyi kai traktorin kipinästä.
Virtasen sedällä oli hevonen,
vaaleanruskea suomenhevonen
joka laidunsi metsässä.
Sen nimi oli Ookke.
Ookke rymisteli metsässä, kun mentiin lauantaisin kauppa-autolle
Virtasen riihelle, siellä jossa pienenä luulin asuvan riihitonttuja.
Mökillä pelottavinta oli ukkonen.
Kivointa on se, kun kaveri tuli ja voi pyydystää sammakoita
ja hyppiä laiturilta järveen monta tuntia yhtä kyytiä
ja syödä lättyjä ja leikkiä kotileikkejä.
Minusta oli kivaa mennä kouluun
Tehdä ompelutöitä vohvelikankaalle,
käydä kirjastossa, juosta, luistella ja hiihtää.
Kolmannella luokalla meidät siirrettiin apteekin tiloihin, ei päästykään
vielä isoon kouluun.
Viikonloppuisin oli aikaa piirrellä ja katsoa Lassieta telkusta,
lueskella
ja mässäillä.
Kun 70-luvulla lähiössä katosi lapsi,
poliisi soitteli myös kavereitten koteihin, rämpytteli postilaatikoita
ja soitti ovikelloa.
Parasta oli mennä kavereille leikkimään,
Saskialla sai kääntää kaikki olohuoneen keltaiset ja vihreät tuolit
majoiksi tai käytäviksi.
Alakerrassa ei ollut mattoja
lattialla,
ja sielläkin sai leikkiä
olohuoneessa,
toisin kuin meillä kotona.
Mutta nuo molemmat perheet olivatkin boheemeja,
taiteilijasukua.
Pikkuveli, se taatannäköinen,
istui hiljaa kylpyhuoneessa
ja levitteli salvaa
potastaan kylpyammeen reunaan.
Saskialla minä näin Juicen
ja Mikko Alatalon poika löi Kirsiä
rumpupalikalla päähän.
Anu ja Mikko, Saskian vanhemmat,
olivat nuoria, paljon nuorempia kuin
muut talon lasten vanhemmat, jotka
näyttivät permanenteissaan vanhoilta.
10-vuotiaana pelattiin jalkapalloa,
tehtiin käsinukeille näytelmiä.
Uusi missi näytti ihan hevoselta,
uusi tyttö luokallakin ärsytti, koska se oli aina
niin rehellinen ja kuvitteli itsestänsä vaikka mitä.
Se rakasti balettia, vanhaa kotikaupunkiansa ja kaikkea
vanhaa, jonka se oli jättänyt taakseen.
ja kaverit hullaantuivat poikiin, ihan kuin itsekin,
ja sen takia meinasin saada turpiinin, koska olin
mennyt kurkkimaan ihastukseni vihkoon ja vittuillut kirjoitusvirheistä.
matkalla mumolaan,
ja sen vuoksi sain lunta naamaani, senkin pilkunviilaaja!
ja kun mentiin poikien kanssa pelaamaan, laitettiin tietty huulikiiltoa,
mutta ei ripsaria, sillä silloin olisi ollut kauhean rokunnäköinen.
kevättorkkarissa kuviksen numero oli 7
ja siitä syystä manasin opettajan alimpaan helvettiin.
Ja kesäloman kaksi ekaa viikkoa oli pakko vaan hillua kaupungissa,
ennen kuin isän kesäloma alkaa.
Mutta onneksi kaupungissa voi juosta ruohonkastelijoiden alla, ja tehdä
kotona mehujäitä ja ostaa jäätelöä.
Juhannuksen jälkeen Kirsi pääsi mökille kuudeksi päiväksi.
Nukuttiin aitassa, käytiin Narvassa serkkujen luona leikkimässä piilosta,
ja uitiin jatkuvasti ja leikittiin Saariston lapsia.
Samana vuonna oli Narvan markkinat, josta sai ostaa hattaraa. Isot
serkut möivät toisilleen tupakkaa. Iskän kanssa käytiin Särkänniemessä ja
ajettiin vuoristoradassa.
ja syksyllä sain pianon, ja alakertaan syntyi vauva.
Kouluunkin laitettiin huulikiiltoa. Meillä oli uusi ope,
Samana syksynä isosisko osti kitaran, ja olisin ehkä oppinut silläkin
soittamaan, jos olisin suostunut hakemaan jäätelöä hänelle ja kylään tulleelle
kaverille.
Päiväkirjan viimeisillä sivuilla on kuvauksia opettajista, alakerran
uudesta vauvasta, vastapäisentalon runkkarista ja uintikisoista, joista sain
ensimmäisen mitalini.
nyt tämä päiväkirja on loppu.
