Saturday, 25 February 2012

Moon



Rauhattomuuden ytimestä löysin rauhan.
Se oli naamioitunut.
Valitsin kahvilasta ikkunapöydän, otin kirjan esille,
vilkaisin kolmannen kerran kännykkäni näyttöä.
Se istui minusta kolme pöytää kauempana, tuijotti väsyneesti kadulle.
Naputti sormellaan kahvikupin reunaa.

Jos kahvilassa olisi ollut jukeboksi, se olisi alkanut soittaa
jii karjakaista tai davea.

Lukiessa hiukset valahtavat silmille,
lasken viisi harmaata hiusta
Kampaamossa minulle kerrottiin jo violettishampoosta,
sillä välttää kellastumisen.

Lasken tuttujen TV-kasvojen ryppyjä, 
paskapuhetta, että vanheneminen pukee. 
Nöyryyttävää se on.
Kolmekymppisille vanheneminen on kasvimaan kaipuuta,
nelikymppinen jo tietää, että kasvimaa ei ole koskaan ollut hänen juttunsa.

Toinen lukee geenikarttaansa, 
sekin kuulemma kuuluu keski-ikäisyyteen.

Eipä tiennyt sotasaaliiksi saatu arojen kasvatti, 
mihin vastuuseen hänet 2000-luvulla asetetaan.

Hyvä, että ei tiennyt.
Tietämättömyys on 
runsaasti jaeltu 
siunaus.