Minä tunnen itseni etuoikeutetuksi
vaikka minulla ei ole kuutta asuntoa,
yhtä kallionkielekkeellä Etelä-Ruotsissa
tai Kreetalla, meren rannalla
iso laatoitettua keittiötä
ei valkoisia sohvia.
luonnonkivitakkaa
tai suolaveden roiskeita
40 vuotta kestäneissä olohuoneen ikkunoissa.
Tunnen olevani etuoikeutettu
vaikka minua ei tunneta Afrikan hyväntekijänä
enkä käy kirjoittamassa runoja Marbellassa
tai muissa eksoottisissa paikoissa.
Minä saa olla äreä täällä ainoan kotini
keittiössä, minun ei onneksi tarvitse matkustaa
minnekään.
Eikä se ole mikään valinta,
vaan kohtalo.
Siihen on tyytyminen.
