Viiston auringonvalon päivänä
liikennevaloissa
tulee kevät.
Se luikertelee
autoradiosta,
tanssii ison järven selällä.
Susi minussa harottaa sieraimiaan.
Haihtuva hanki on repivä.
Lapsuudesta muistan eron
pakkaslumen ja suojalumen maussa
ja kielen alla sulavat lumikellukat.
Valkoinen valo on julma,
se paljastaa talven arvet.
Vanhaa, pehmeää puuta on vaikea
sytyttää.
Muserran sitä sormissani
Puun sydän on kova ja kuiva.
Siinä on vielä sen sielu.
