Saturday, 31 July 2010

Arjen ylistys

Olin kuuntelemassa Vanhan kirjallisuuden päivillä rock-lyriikan taitajia. Paikalla paneelikeskustelussa olivat Jussi Hakulinen, Chisu ja Maarit Hurmerinta. Jussi Hakulinen kertoi haluavansa tehdä pesäeroa Yölle kirjoittamiinsa kappaleisiin. Hän on kuulemma paljon monitahoisempi kuin nuo koko kansalle tutut hitit antavat ymmärtää. Hakulinen mainitsi ihailevansa Kauko Röyhkää, joka jo 80-luvulla uskalsi laittaa itsensä alttiiksi sanoituksissaan. Hakulinen arvostaa tekstejä, jotka ovat kuin romaanin esipuheita. Hyvän tekstin tulee antaa vihjeitä kokonaisesta tarinasta, jota laulun teksti sivuaa. Tekstin tulee herättää halu tietää, mitä tälle ihmiselle on tapahtunut, koska hän ajattelee ja käyttäytyy juuri noin. Hakulinen ei mielellään tartu sellaisiin aiheisiin, josta hänellä ei ole mitään uutta sanottavaa. Esim. rakkaudesta kirjoittaminen on hänen mielestään melko tyhjänpäiväistä ja mielenkiinnontonta. Hän myös murehti sitä, että nykyään, nelikymppisenä, elämä ei ole enää niin kiehtovaa ja jännittävää kuin nuorempana, jolloin koko maailma oli uusi ja ihmeellinen paikka. Vanhemmiten pitää osata hyödyntää mielikuvitusta enemmän.

Maarit Hurmerinta oli täysin eri mieltä Hakulisen kanssa ikääntymisestä. Hän ei allekirjoittanut Hakulisen väitettä siitä, että elämä olisi muuttunut tylsemmäksi. Sekä Hurmerinta että Chisu olivat sitä mieltä, että ihmiset kaipaavat tarinoita juuri ihan tavallisesta arjesta, sillä juuri niihin tarinoihin kuulijat samaistuvat. Biisejä voi siis ihan hyvin kirjoitella aamukahvin keittämisestä.
Kaikki kirjoittajat olivat myös sitä mieltä, että hyvistä tekstistä on aina puutetta. Melodiat syntyvät joskus suht’ helpostikin, mutta jos tekstinteko tökkii, koko laulu voi jäädä syntymättä. Valitettavasti hyvien tekstien puute on myös kuultavissa.

Luin vähän aika sitten Heikki Salon kirjan Sateen ääni – laulutekstejä ja tekstejä lauluista. Jälkimmäiset olivat hauskoja ja oivaltavia, mutta minun mielestäni Salon tekstit eivät toimi luettuina. Eikä hänen mukaansa niiden edes tarvitse toimiakaan. Poikkeuksia toki on, Chisu mainitsi mm. Bob Dylanin, hänen tekstinsä liikuttavat kuulemma luettuinakin. Maarit kertoi ihailevansa Jarkko Laineen ja Ilpo Tiihosen runoutta.

Tilaisuudessa piti lyhyen puheenvuoron myös Ilpo Tiihonen. Hän puhui siitä, miksi hän haluaa olla vanhanaikainen runoilija. Yhdyn hänen uskontunnustukseensa täysin. Perinteillä on merkitystä, taiteilijan on tunnettava riittävästi perinnettä, jotta hän voi rakentaa jotain uutta tai täydentävää. Uutuus itseisarvona ei ole taiteen mittari. Uutuudessakin täytyy olla jotain mieltä.