Thursday, 13 June 2013

Kapinalliset

Pistää vihaksi katsella nuoria miehiä keskellä kaupunkia
viinipullot huulillaan.
Zombeja, jotka tavatessaan halaavat jälleennäkemisen ja huikan ilosta.

Herra presidentti, kuka heille paistaisi pullaa?

Nämä nuoret ovat viime vuosituhannen viimeisiä lapsia.
Lama-ajan lapsia, jotka saivat tottua kierrätettyihin haalareihin, saappaisiin,
koulukirjoihin, polkupyöriin ja isäpuoliin.
Eivät he edes osaa kaivata mitään omaa ja kestävää.

Ei vanhemmilla sukupolvilla ole tietoa siitä,
kuinka tässä tai tulevassa ajassa pärjätään,
jotta kukaan ei kyykyttäisi tai
ei joutuisi pudotusuhan alle.
Kuinka säilyttää kasvonsa nälkäpelissä?

2000-luvun Suomessa eläkeläismies asuu ennemmin autossa kuin muuttaa tukiasuntoon,
jossa hänelle jätetään vain kahdeksankymppiä kuussa omiin menoihin.
Ihmetellään, kun eläkeläinen haluaa olla edelleen aikuinen.

Yhteiskunta nitistää oma-aloitteisuuden ja sanelee,
jos teet noin, et saa tätä etuutta,
tottele tai ole ilman.
Leipä vai oma tahto?
Päätä itse!

Nuoret opetetaan nöyrtymään ja avaamaan sielunsa
ja tiliotteensa Kelassa ja sossussa.
Joka kuukausi on todistettava,
että on tehnyt ja ollut tekemättä
oikeita asioita.

Ihmisarvostaan kiinnipitämisesta
on tullut kapinallisuutta.